Olen pahoillani. Suren kanssanne, ja jaan täysin huolenaiheet, joita nämä uutiset aikaansaavat.
Jokaisen henkilökohtaisen huolen työn loppumisesta. Huolen alueemme palveluiden
saatavuudesta, riittävyydestä ja laadun heikkenemisestä. Huolen kasvavasta työttömyydestä,
alueemme elinvoimasta ja ihmisten luottamuksesta tulevaisuuteen. Huolen siitä, mistä saamme
tulevaisuuden tarpeisiin uusia työntekijöitä.

Tosiasioiden hyväksyminen on kuitenkin julman raakaa. Suomen hallitus edellyttää, ettei alijäämiä
saa tehdä. Ekhvan johto on neuvotteluissa ministeriöiden kanssa tehnyt kaikkensa, jotta
tilanteemme ymmärrettäisiin, mutta turhaan. Suurin ongelma on alueemme alirahoitus. Kuulemme
hallituspuolueiden toistavan, että rahaa laitetaan 4 miljardia enemmän kuin aikaisemmin, mutta
tosiasia on, että nykyinen rahoitusmalli ei kohtele alueita tasa-arvoisesti. Meidän kohtalonamme on
kuulua suurimpien häviäjien joukkoon. Esimerkiksi Etelä-Savon alue saa asukasta kohden tuhat
euroa enemmän rahoitusta kuin Ekhva. En vaadi Etelä-Savon rahoituksen leikkaamista vaan
samoja edellytyksiä myös Ekhvalle palveluiden järjestämiseen kuin verrokkialueilla. Syntynyt
eriarvoinen tilanne tulee korjata pikaisesti tai vähintään ottaa huomioon joustojen muodossa.
Hallituksen joustamattomuus rahoitusasiassa näyttäytyy enemmän kunniakysymyksenä kuin
järkevänä toimintana. Se ei salli lisäaikaa alijäämien kattamiseen, ei myönnä lisärahoitusta, eikä
salli lainanottamista. Yritämme estää arviointimenettelyn kautta vähäisenkin
itsemääräämisoikeutemme menettämisen ja pahimmillaan toiseen hyvinvointialueeseen
yhdistämisen.

Palveluiden säilyttämiseksi on jaksettava taistella ja siksi jouduimme alistumaan tähän
järjettömään vaatimukseen. Jokainen irtisanominen on alueen tappio. Tätä emme olisi tarvinneet
kaiken muun epävarmuuden lisäksi. Hallituksen Itä-Suomi-toimet loistavat poissaolollaan,
päinvastoin meille kotiutuu valtavia irtisanomisia.

Nyt ei saa lamaantua. Uusimme kantelun oikeusasiamiehelle ja hallinto-oikeudelle. Olen jo jättänyt
rahoituksen eriarvoisuudesta ministeri Ikoselle kirjallisen kysymyksen. Lupaan tehdä kaikkeni
alueen eteen, vaikka tehtävä tuntuu haastavalta, sillä tunnistan vaikutusmahdollisuuksien
rajallisuuden opposition edustajana. Yritetään kuitenkin selvitä näistä vaikeista ajoista yhdessä.

Suna Kymäläinen
Kansanedustaja (sd)
Ekhvan hallituksen pj.

Kuluttajia ei voine syyttää siitä, että vallitsevassa tilanteessa ei-pakollisista menoista säästetään. Kun talouden näkymät eivät ole selkeitä, työttömyysluvuissa tehdään ennätyksiä, hallituksen leikkaukset heikentävät monen ostovoimaa ja heikentynyt turvallisuustilanne sekä vääjäämättä etenevä ilmastonmuutos herättävät ahdistusta ja pelkoja, ei varmasti ole ihme, jos omaankin tulevaisuuteen on vaikeaa uskoa.

Eräs asia, johon vallitseva epävarma tilanne vaikuttaa, ovat ihmisten lapsi- ja perhehaaveet. On tutkittu, että yleisin syy lasten hankinnan lykkäämiselle on elämäntilanteen epävarmuus. Viime vuosina meitä ovat koetelleet niin koronapandemia, Ukrainan sota ja sitä seurannut energiakriisi, heikosta talouskasvusta tai maailmanpolitiikan mullistuksista puhumattakaan.

Synkät uutiset lisäävät epävarmuutta myös omasta tulevaisuudesta. Kaikkein konkreettisimmin lapsihaaveiden lykkäämiseen vaikuttaa kuitenkin se, miten vakaaksi oma henkilökohtainen talous ja elämäntilanne koetaan. Voinko luottaa siihen, että minulla on työpaikka myös jatkossa? Onko minulla mahdollisuuksia tarvittaessa kouluttautua uudelleen? Pystynkö turvaamaan lapselleni taloudellisesti vakaan kasvuympäristön? Tukeeko yhteiskunta minua ja perhettäni pahimman yli, jos jotain odottamatonta tapahtuu?

Valitettavasti hallituksen päätökset ovat heikentäneet perheiden tilannetta ja sitä kautta ihmisten luottamusta siihen, että vastaus esimerkiksi edellä mainittuihin kysymyksiin on tulevaisuudessa positiivinen. Sosiaali- ja terveysministeriön tuoreen vaikutusarvion mukaan hallituksen leikkaukset ajavat 31 000 lasta köyhyysrajan alapuolelle. Lapsiperheköyhyyden seuraukset ovat kauaskantoisia sekä lasten henkilökohtaisessa elämässä että laajemmin yhteiskunnassa: lasten sosiaaliset suhteet tai koulumenestys voivat kärsiä ja riski syrjäytymiseen ja mielenterveysongelmiin sekä muihin terveydellisiin haasteisiin myöhemmässä elämässä kasvaa. Nämä kaikki tekijät lisäävät painetta myös julkiselle taloudelle.

Jo pitkään on puhuttu siitä, että syntyvyys on Suomessa liian matalalla tasolla ja sitä pitäisi saada nostettua. Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2023 kokonaishedelmällisyysluku oli tilastohistorian matalin. Pienintä syntyvyys oli itäisessä Suomessa, joka muutoinkin on viime vuosina kärsinyt taloudellisesti eniten Venäjän hyökkäyksen aiheuttaman taloudellisen iskun myötä. Sama pätee talouskasvuun: Suomessa ei ole nähty kunnon talouskasvua yli viiteentoista vuoteen.

Yhteinen nimittäjä matalalla syntyvyydellä ja hitaalla talouskasvulla on koettu epävarmuus ja luottamuksen puute. Myös hallituksen toivoisi ymmärtävän, että nyt jos koskaan meidän tulee pystyä vahvistamaan suomalaisten uskoa tulevaan. Suomi tarvitsee ainaisen kurjistamisen ja leikkauskierteen sijaan toimia, jotka tukevat pitkän aikavälin kasvua ja työllisyyskehitystä sekä ennen kaikkea vahvistavat ihmisten luottamusta siihen, että huomenna on paremmin kuin tänään.

Jotta voidaan kannustaa ihmisiä perustamaan perheitä, tarvitaan aidosti lapsi- ja perhemyönteistä politiikkaa. Toivon, että jokainen lastenhankintaa pohtiva suomalainen voikin turvautua Mauno Koiviston ajatukseen: ”Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.”

Suna Kymäläinen
Kansanedustaja (sd.)

Etelä-Saimaassa 16.9.2025 Raimo Penttilä nosti esiin huolen hoivapalvelujen
keskittämisestä. Sama ilmiö näkyy vammaisten asumispalveluissa, joita hyvinvointialueet
keskittävät kiihtyvällä tahdilla. Palvelut siirretään kauemmas tai resurssia kavennetaan, mikä
kaventaa mahdollisuuksia yhdenvertaiseen elämään.

THL:n Työpaperi 26/2024 muistuttaa, että henkilöstön riittävyys ratkaisee palvelujen laadun
ja asiakkaiden turvallisuuden. Ilman riittävää ja koulutettua henkilöstöä yksilöllinen tuki
heikkenee, arki turvattomuus kasvaa ja opitut taidot häviävät. Keskittäminen ja resurssien
karsiminen pahentavat tilannetta.

Valtakunnallisen Kehas-hankkeen myötä kehitetty pitkäjänteinen kehitystyö on osoittanut,
että yksilölliset ratkaisut, osaamisen vahvistaminen ja henkilöstön tuki parantavat
asiakkaiden arkea merkittävästi.

Kehitysvammaisen henkilön emotionaalinen ikä voi olla huomattavasti alempi kuin
biologinen ikä. Muutto uuteen asumisyksikköön tai henkilöstön vähentäminen voi tuntua
pelottavalta ja turvattomalta. Taidot ja rutiinit, joita on vuosien aikana opittu, eivät siirry
helposti uuteen ympäristöön. Kaikki aiempi kehitystyö yhteisöllisen asumisen ja yksilöllisen
tuen kehittämiseksi olisi tällöin mennyt hukkaan.

Ihmisen perustarpeet eivät häviä keskittämisessä. Pienet palveluntuottajat ja yksityinen
sektori tarjoavat joustavia, yksilöllisiä ratkaisuja, jotka turvaavat opittujen taitojen säilymisen
ja turvallisen arjen.

Hyvinvointialueet vahvistavat omaa palvelutuotantoaan ja vähentävät ostopalveluja. Tämä
voi yksipuolistaa palveluja, kaventaa valinnanvapautta ja jättää yksilölliset tarpeet
huomioimatta. Vaikka resurssit ovat vähissä, niiden on turvattava riittävä henkilökunta,
yksilöllinen tuki ja turvallinen arki – ei paluu laitosratkaisuihin.

Keskittämistä perustellaan taloudella, mutta todellisuudessa se maksaa: yksinäisyys,
syrjäytyminen ja raskaampien palvelujen tarve lisääntyvät, mikä kasvattaa kustannuksia
sekä ihmisille että yhteiskunnalle.

Suomi on sitoutunut YK:n vammaissopimukseen, joka takaa oikeuden asua osana yhteisöä
ja saada tuki siellä, missä ihminen elää. Keskittäminen vie kehitystä vastakkaiseen suuntaan
ja uhkaa sopimuksen toteutumista.

Yhdenvertaisuus ei ole valinnainen kustannuserä. Se on perusoikeus.

Marja-Liisa Haapakorva
sairaanhoitaja, kunta- ja aluevaltuutettu (sd.)

Perheen äidin tekemää turvapaikkahakemusta ei otettu alun perin käsittelyyn, koska hän oli jo saanut turvapaikkaan perustuvan oleskeluluvan Italiaan. Ongelmallista kuitenkin on, että hän ei ollut hakemuksessaan uskaltanut kertoa olevansa ihmiskaupan uhri.

On tunnettu fakta, että Italian ja Nigerian välillä toimii rikollisjärjestöjä, jotka pyrkivät hyötymään ihmiskaupasta. Kymmenet tuhannet nigerialaisnaiset ovat joutuneet ilmiön uhreiksi, ja heistä sadat ovat paenneet myös Suomeen. Suomessa meidän tehtävämme olisi varmistaa, että uhrit uskaltaisivat heti alussa kertoa, mikä on asioiden laita. Ihmiskaupan uhrien tunnistaminen ei ole helppoa. Ei kuitenkaan ole oikein, että myös meidän järjestelmämme pettää ihmisen, joka on joutunut hyväksikäytetyksi. Vielä vähemmän oikein on se, että tilanteesta joutuvat kärsimään viattomat lapset.

Erityisesti kun kyseessä on perheenäiti, jolla on pieniä lapsia, tulisi harkita, miten voitaisiin käyttää enemmän tapauskohtaista harkintaa. Lapsille joutuminen säilöönottoyksikköön voi olla hyvin traumatisoivaa. Myöskään tämän tapauksen lapset eivät selvästi voineet hyvin, ja säilöönotto kesti useita viikkoja.

On hyvä, että hovioikeuden päätöksellä perhe nyt on vapautettu. Päätöksessä painoi ennen kaikkea lasten etu. Nyt Migri käsittelee perheen tekemää uutta turvapaikkahakemusta, mutta ei ole mitään takeita siitä, että uutta hakemusta otettaisiin käsittelyyn. On ymmärrettävää, että kun on toiseen EU-maahan myönnetty turvapaikkaan perustuva oleskelulupa, hakemusta ei käsitellä Suomessa. EU-lainsäädäntöä ja yhteisiä linjauksia on noudatettava. Voitaneen kuitenkin kysyä, onko tämänkaltaisissa tilanteissa oikein, jos emme pysty käyttämään minkäänlaista tapauskohtaista harkintaa.

Suna Kymäläinen
kansanedustaja (sd.), Lappeenranta

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) julkaisi hiljattain tarkentuneet laskelmansa hallituksen sosiaaliturvaleikkausten vaikutuksista. Uuden laskentamallin mukaan vuosien 2024–2025 muun muassa työttömyysturvaa ja yleistä asumistukea koskevien heikennysten seurauksena pienituloisten määrä Suomessa kasvaa 110 000:lla. Näistä köyhyysrajan alle joutuvista 27 000 on alaikäisiä lapsia ja nuoria.

Pahimmillaan lapsena koettu köyhyys estää lapsen oikeuksien toteutumista. Samalla se voi johtaa paitsi heikompaan koulumenestykseen, myös vakaviin ongelmiin myöhemmin elämässä. Köyhyydessä kasvaneet ovat aikuisena muita alttiimpia erilaisille terveydellisille haasteille, mielenterveys- ja päihdeongelmille sekä syrjäytymiselle.

Lapsiperheköyhyyden torjuminen onkin tärkeää paitsi inhimillisestä näkökulmasta myös yhteiskunnalle aiheutuvien kustannusten kannalta. Lyhytnäköiset säästötoimet nyt aiheuttavat kasvavia menoja tulevaisuudessa. Varsinkin kun sosiaaliturvaleikkaukset yhdistetään toteutuneisiin järjestöleikkauksiin, paineet jo valmiiksi talousvaikeuksissa oleville hyvinvointialueille vain kasvavat, kun sote-järjestöjen matalan kynnyksen ennaltaehkäisevistä ja tukevista palveluista tingitään.

THL:n uusi laskelma osoittaa, että päätettyjen sosiaaliturvaleikkausten myötä kymmenet tuhannet uudet perheet joutuvat turvautumaan toimeentulotukeen. Mikäli vielä hallituksen kaavailema toimeentulotukiuudistus toteutuu, vaarana on, että pienituloisuus lisääntyy edelleen. Ennen kaikkea heillä, jotka jo aiemmin jäivät köyhyysrajan alapuolelle, taloudellinen tilanne heikkenee entisestään.

Voi vain kysyä, mitä on enää hyvinvointivaltiostamme tämän vaalikauden jälkeen jäljellä. Hallituksen toivoisi ennen kaikkea katsovan asiaa pidemmällä tähtäimellä ja pohtivan, miten tämä vaikuttaa erityisesti pienituloisissa kodeissa kasvaviin lapsiin ja nuoriin – heidän tulevaisuuteensa ja sitä kautta koko Suomen tulevaisuuteen. Meillä ei ole varaa toistaa aiempia virheitä. Kurjistamisen ja eriarvoisuuden lisäämisen sijaan tarvitsemme kasvutoimia ja aitoja panostuksia tulevaisuuteen.

Suna Kymäläinen
Kansanedustaja (sd.), Lappeenranta
Etelä-Karjalan hyvinvointialueen hallituksen puheenjohtaja

Ulkomaisten kiinteistöomistusten uhkaan on Suomessa viimein herätty. Parhaillaan eduskunnan käsittelyssä on esitys, jonka tarkoituksena on kieltää venäläisten kiinteistökaupat Suomessa. Kysymys kuitenkin kuuluu, miksi esitys tuotiin vasta nyt ja mitä pitäisi tehdä jo toteutuneille kaupoille.

Pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna venäläisten kiinteistökaupat Suomessa lähtivät huomattavaan nousuun jo vuonna 2007. Olen varoitellut niihin liittyvistä turvallisuusuhkista siitä lähtien. Jo tuolloin Venäjä valmistautui Krimin miehitykseen, ja jo tuolloin venäläiset hankkivat kiinteistöjä Krimiltä.

On mahdollista, että Putinin hallinnolla on suunnitelma myös Suomen varalta pitkässä juoksussa. Kiinteistöomistukset ovat potentiaalinen keino laaja-alaiseen vaikuttamiseen, emmekä voi enää olla tässä suhteessa sinisilmäisiä.

Tuleva lakimuutos on erittäin toivottu meillä itäisessä Suomessa, minne venäläisten kiinteistökaupat ovat pitkälti keskittyneet. Nyt meidän tulisi kuitenkin kohdistaa huomiomme yhä vahvemmin myös kaikkiin kiinteistöihin, jotka siirtyivät venäläisomistukseen niiden parinkymmenen vuoden aikana, jolloin meillä ei ollut voimassa minkäänlaisia rajoituksia EU- ja ETA-alueiden ulkopuolisten kiinteistökaupoille.

Merkillepantavaa on, että venäläisomistukseen vuosien aikana siirtyneet kiinteistöt painottuvat vahvasti etenkin Kaakkois-Suomeen, jonka on Venäjän propagandassa vihjattu kuuluvan historiallisesti Venäjälle. Tästäkin voi löytää yhtymäkohtia Ukrainaan.

Vaikka valtaosa kaupoista on luultavimmin ollut harmittomia, erityisesti kriittisen infran, sotilaskohteiden, liikenteen solmukohtien sekä tiedonsiirto- ja energiansiirtoverkkojen lähistöllä sijaitsevat kohteet herättävät suurta huolta. Myös yksityishenkilöihin voidaan Kremlin taholta kohdistaa erilaisia painostuskeinoja.

Meidän tulee nopeasti löytää keinot, joilla jo tehtyihin kauppoihin voidaan tehokkaasti puuttua. Ongelmana on kiinteistöjen valtava määrä ja se, miten tästä määrästä seulotaan riskialttiimmat kohteet. Nykyistä sääntelyä onkin tarpeen tarkastella myös tässä valossa ja selvittää mahdollisia muutostarpeita esimerkiksi turvalunastuslakiin. Emme voi vain seurata vierestä Venäjän toimintaa. Ukrainan esimerkki on sen osoittanut.

Suna Kymäläinen
kansanedustaja (sd.), Lappeenranta

Ohjelman tuomisessa on kestänyt aivan liian pitkään. Hallituksella olisi ollut käytettävissään viime kauden työryhmän suositukset Itä-Suomen elinvoiman parantamiseksi, mutta ne eivät sille kelvanneet. Hallitus on hukannut lähes kaksi vuotta aikaa asian uudelleenselvittämiseen toimien käynnistämisen sijaan.

Uuden ohjelman luvataan tuovan itäiseen Suomeen kasvua, elinvoimaa, investointeja, osaamisen kehittämistä ja työvoiman saatavuutta. Keskiössä on myös koko Suomen huoltovarmuuden turvaaminen vallitsevassa turvallisuustilanteessa. Toivoa todellakin sopii. Potentiaalia meillä olisi, mutta haluaako hallitus sitä aidosti tukea?

Saimaan ympäristön ainutlaatuinen luonto tarjoaa valtavia mahdollisuuksia kestävän matkailun kehittämiselle, kuten ohjelmassa tunnistetaan. Lisäksi tuulivoimarakentamista Itä-Suomessa on saatava edistettyä aiempaa paremmin ja kohdistettava toimia kantaverkon kehittämiseksi.

Ensisijaisen tärkeää elinvoiman kannalta on huolehtia saavutettavuudesta. Meillä sijaitsee paljon erityisesti koko maalle tärkeää metsäteollisuutta. Jotta puuta saadaan tehtaille ja tuotteita tehtailta eteenpäin, tarvitaan ennen kaikkea toimivia liikenneyhteyksiä. Valitettavasti tärkeitä liikenneinvestointeja, kuten Luumäki-Imatra-ratahankkeen toista vaihetta odotellaan edelleen, ja puunkuljetuksen kannalta tärkeistä yksityistieavustuksista on leikattu huomattavasti. Hallitus tuo omia hankkeita ohi parlamentaarisen suunnitelman ja Itä-Suomi jää nuolemaan näppejään.

Me oppositiossa kaipaamme edelleen konkretiaa. Nyt kun toimenpide-ehdotukset on annettu, on aika toimia. Suurin ongelma on, että monilta ehdotuksilta puuttuu edelleen rahoitus. Toivon mukaan viimeistään kevään puoliväliriihessä tähän saadaan muutos.

Erikoisinta koko asiassa on se, että yksikään ministeri ei ole halunnut ottaa asiaa omakseen. Elinkeinoministeri, jonka tontille asia kuuluisi, ei selvästikään välitä Itä-Suomen asiasta, kun ei ole halunnut ohjelmaa esitellä. Se, että ohjelmaa esittelemään ei löytynyt ministeriä lainkaan, kertookin kaiken siitä, miten korkealla tämä on hallituksen tärkeysjärjestyksessä. Sopiikin kysyä, milloin hallitus kiinnostuu myös Itä-Suomesta?

Suna Kymäläinen
kansanedustaja (sd.), Lappeenranta