Olen pahoillani. Suren kanssanne, ja jaan täysin huolenaiheet, joita nämä uutiset aikaansaavat.
Jokaisen henkilökohtaisen huolen työn loppumisesta. Huolen alueemme palveluiden
saatavuudesta, riittävyydestä ja laadun heikkenemisestä. Huolen kasvavasta työttömyydestä,
alueemme elinvoimasta ja ihmisten luottamuksesta tulevaisuuteen. Huolen siitä, mistä saamme
tulevaisuuden tarpeisiin uusia työntekijöitä.

Tosiasioiden hyväksyminen on kuitenkin julman raakaa. Suomen hallitus edellyttää, ettei alijäämiä
saa tehdä. Ekhvan johto on neuvotteluissa ministeriöiden kanssa tehnyt kaikkensa, jotta
tilanteemme ymmärrettäisiin, mutta turhaan. Suurin ongelma on alueemme alirahoitus. Kuulemme
hallituspuolueiden toistavan, että rahaa laitetaan 4 miljardia enemmän kuin aikaisemmin, mutta
tosiasia on, että nykyinen rahoitusmalli ei kohtele alueita tasa-arvoisesti. Meidän kohtalonamme on
kuulua suurimpien häviäjien joukkoon. Esimerkiksi Etelä-Savon alue saa asukasta kohden tuhat
euroa enemmän rahoitusta kuin Ekhva. En vaadi Etelä-Savon rahoituksen leikkaamista vaan
samoja edellytyksiä myös Ekhvalle palveluiden järjestämiseen kuin verrokkialueilla. Syntynyt
eriarvoinen tilanne tulee korjata pikaisesti tai vähintään ottaa huomioon joustojen muodossa.
Hallituksen joustamattomuus rahoitusasiassa näyttäytyy enemmän kunniakysymyksenä kuin
järkevänä toimintana. Se ei salli lisäaikaa alijäämien kattamiseen, ei myönnä lisärahoitusta, eikä
salli lainanottamista. Yritämme estää arviointimenettelyn kautta vähäisenkin
itsemääräämisoikeutemme menettämisen ja pahimmillaan toiseen hyvinvointialueeseen
yhdistämisen.

Palveluiden säilyttämiseksi on jaksettava taistella ja siksi jouduimme alistumaan tähän
järjettömään vaatimukseen. Jokainen irtisanominen on alueen tappio. Tätä emme olisi tarvinneet
kaiken muun epävarmuuden lisäksi. Hallituksen Itä-Suomi-toimet loistavat poissaolollaan,
päinvastoin meille kotiutuu valtavia irtisanomisia.

Nyt ei saa lamaantua. Uusimme kantelun oikeusasiamiehelle ja hallinto-oikeudelle. Olen jo jättänyt
rahoituksen eriarvoisuudesta ministeri Ikoselle kirjallisen kysymyksen. Lupaan tehdä kaikkeni
alueen eteen, vaikka tehtävä tuntuu haastavalta, sillä tunnistan vaikutusmahdollisuuksien
rajallisuuden opposition edustajana. Yritetään kuitenkin selvitä näistä vaikeista ajoista yhdessä.

Suna Kymäläinen
Kansanedustaja (sd)
Ekhvan hallituksen pj.

Orpon-Purran hallitus kohtelee valitettavasti hyvin kaltoin julkista sosiaali- ja terveydenhuoltoa sekä sitä tukevia sote-järjestöjä ja -yhdistyksiä. Aiempia suuria leikkauksia hyvinvointialueiden rahoitukseen on seurannut lisärahoituksen ohjaaminen yksityisille terveysalan yrityksille mm. vuoden 2024 alussa korotettuina 30 euron Kela-korvauksina yksityislääkärillä käynneille.

Yksityislääkärillä käynnit eivät kuitenkaan ole Kela-korvauksen houkuttamina lisääntyneet, eivätkä hoitojonot ole lyhentyneet. THL on verrannut vuoden 2023 kuuden ensimmäisen kuukauden käyntien määrää tänä vuonna kuuden ensimmäisen kuukauden yksityislääkärillä käyntien määrään.

Ja voi hyvä tavaton, käynnit ovat lisääntyneet koko maassa vain 40 000:lla eli mitättömät 2,3 %.

Mutta Kela-korvausten rahamäärä sen sijaan kasvoi 17 miljoonasta 49,3 miljoonaan euroon. Kansanedustaja Lindenin (sd.) mukaan yhden lisäkäynnin ”hinta” yksityislääkärillä on siis laskennallisesti vähintään 750 euroa. Tolkutonta törsäystä maan hallitukselta. Tuolla noin yli 30 miljoonan kulujen kasvattamisella olisi saatu maksettua julkisella puolella kansanedustaja Lindenin mukaan noin 800 000 lääkärikäyntiä.

Tarvitsemme nimenomaan julkisen terveydenhuollon vahvistamista ja rahoituksen ohjaamista siihen. Yksityissektori on erittäin hyvä palvelujen täydentäjä itse maksaville tai terveysvakuutuksen ostaneille asiakkaille sekä yritysten työterveyshuollolle.

Valtiovarainministeri Purralla on taas uusi suunnitelma leikata sote-järjestöiltä ja -yhdistyksiltä valtionavustusta jo aiemmin leikatun 140 miljoonan jatkoksi vielä 100 miljoonaa euroa. Sote-järjestöt ovat korvaamaton tuki niin hyvinvointialueille palvelujen täydentäjänä kuin tietysti palvelujen käyttäjille itselleen eli esimerkiksi vanhuksille, mielenterveyspalveluja tarvitseville lapsille ja nuorille, koulukiusatuille, perheille, vammaisille, kriisejä kohdanneille ja päihdeongelmaisille.

Sote-järjestöt ovat itse todenneet, että valtionavustusten leikkaus ei tasapainota Suomen julkista taloutta, vaan syventää sosiaali- ja terveyspalveluiden kriisiä entisestään, koska jos järjestöt joutuvat ajamaan alas palveluitaan tai koko toimintaansa, niin edellä mainitut ihmiset ryhtyvät hakemaan näitä palveluja hyvinvointialueilta, joilla jo nyt on liian vähän valtiolta saatua rahoitusta palvelujensa järjestämiseen.

Omakin hyvinvointialueemme on joutunut jo tekemään vuodelle 2025 ja vuodelle 2026 lisärahoitushakemukset valtiovarainministeriölle oikeuskanslerin antaman ohjeistuksen mukaisesti, jotta alueemme väestö saisi ne palvelut, joita se tarvitsee. Hyvinvointialueella on koko ajan tehty kiitettävää työtä toiminnan uudistamiseksi ja kustannustehokkuuden lisäämiseksi. Siitä huolimatta minulla ja varmasti muillakin hyvinvointialueen luottamushenkilöillä on suuri huoli siitä, saammeko esimerkiksi vanhuspalvelut, lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut, terveyskeskus- ja muut hyvinvointipalvelut riittämään tarvitsijoille, jos maan hallituksen politiikka sote-palveluissa ei nopeasti parane.

Marja-Liisa Vesterinen

Aluevaltuuston 1. varapuheenjohtaja (sd.)

Kaupunginvaltuuston 1. varapuheenjohtaja (sd.)

Fil. tohtori, kauppatieteiden lisensiaatti

Aivan äskettäin olen selvitellyt hyvinvointialueen johtoon kuuluvilta, mistä on kysymys yt-neuvottelujen tuloksena syntyneestä ratkaisusta vähentää 30 työsuhdetta ikäihmisten palveluista. Edellinen aluevaltuusto oli tehnyt tästä päätöksen osana talousarvion henkilöstöbudjettia, joten asia ei tule enää aluehallituksen eikä aluevaltuuston päätettäväksi. Halusin kuitenkin saada lisätietoa, jotta voin muodostaa oman kantani asiaan vanhusten edusta huolehtimiseksi. Sen vuoksi olen käynyt keskustelun neljän hyvinvointialueen johtotasoille kuuluvan henkilön kanssa.

Sain selville, että henkilöstövähennyksiä toteutetaan mm. siksi, että eräisiin tehostetun palveluasumisen yksiköihin suunnitellaan myös muuta toimintaa, jos näköpiirissä on, että alueelle ei jatkossa tule enää hakeutumaan vanhuksia yhtä paljon kuin nyt ja asumispalveluita kyetään kokonaisuutena tarjoamaan lähellä jo kattavasti. Em. yksiköissä on eläköityviä henkilöitä ja määräaikaisia sijaisuuksia tekeviä henkilöitä, joiden työsuhteen päättyessä myös henkilöstömäärä pienenee muuttuvaa toimintaa ja asukasmääriä vastaavasti.

Valtio antaa hyvinvointialueelle vanhusten ympärivuorokautiseen palveluasumiseen rahoitusta valitettavasti vain hallituksen pienentämää henkilöstömitoitusta (0,6) vastaavan määrän. Hyvinvointialue teki viime vuonna ja tekee tänäkin vuonna edelleen alijäämää. Vanhatkin alijäämät on saatava katettua. Tässä piilee vaaranpaikka: valtio voi ottaa hyvinvointialueen ohjaukseensa ja tehdä ”väkivaltaisia” leikkauksia palveluihin tai yhdistämisen muuhun hyvinvointialueeseen vastoin meidän tahtoamme. Päättäjien ja hva:n johdon on huolehdittava talouden osalta, että tuollaiseen tilanteeseen ei jouduta, koska se ei olisi Etelä-Karjalan väestön kannalta edun mukaista. Tässä koen voimattomuutta, koska hva:lla ei ole edellä olevasta johtuen mahdollisuutta suurempaan henkilöstömäärään kuin mihin on saatu valtiolta rahoitus.

Olen pitänyt aina ehdottomana tavoitteena, että vanhukselle on annettava viipymättä tehostetun palveluasumisen paikka, jos vanhuksen heikentynyt toimintakyky, muistisairaus tms. täyttää ne kriteerit, joiden perusteella paikka on saatava. Lain mukaan paikka on saatava kolmen kuukauden sisällä. Nyt tehostetun palveluasumisen paikkaa joutuu jonottamaan 54 vuorokautta eli jonotusaikaa on saatu lyhennettyä paljon ja alle sen, mitä laki vaatii. Saamani tiedon mukaan jonossa olevista yli puolelle on tarjottu hoivapaikkaa, mutta he ja ehkä myöskään heidän omaisensa eivät ole halunneet vastaanottaa tarjottua paikkaa, vaan he ovat omasta tahdostaan jääneet vielä jonoon odottamaan pääsyä juuri tiettyyn palveluyksikköön, kunhan sieltä vapautuu paikka.

Olen tehnyt parhaani ja pidän vaalilupauksistani kiinni jatkossakin.

Marja-Liisa Vesterinen

Aluevaltuuston 1. vpj (sd)

Fil. tohtori, kauppatiet.lisensiaatti

Petteri Orpon (kok.) ja Riikka Purran (ps.) hallituskaudella on asiakasmaksuja korotettu jo useaan otteeseen. Vuonna 2024 tehtiin 10 prosentin indeksikorotus, ja vuonna 2025 maksuja korotettiin 22–45 prosenttia. Näiden seurauksena esimerkiksi erikoissairaanhoidon poliklinikkamaksu on noussut kahdessa vuodessa 41,80 eurosta 66,70 euroon. Eli esimakua suurista korotuksista on jo saatu.

Eläkeläiset ja työtä vailla olevat henkilöt ovat merkittävä julkisen terveydenhuollon käyttäjäryhmä, koska heillä ei ole työterveyshuoltoa kuten työssäkäyvillä on. Maksujen korotuksilla on tarkoitus paikata hyvinvointialueiden taloutta, mutta lisätuotto olisi varsin mitätön.

Edellä mainittu muutos on kuitenkin terveyspalvelujen käyttäjille ja potilaille iso, ja se voi viedä monen ihmisen toimeentulon yhä ahtaammalle. Olisi paljon kohtuullisempaa, että maksuja korotettaisiin samaa tahtia kuin eläkkeitä. Nyt ei näin näytä käyvän.

En malta olla nostamatta esiin Orpon ajamaa Turun tunnin junaa, josta luopuminen säästäisi kolme miljardia euroa. Tuo summa pitäisi ohjata parempaan käyttöön eli hyvinvointialueiden rahoitukseen, jottei lisärahoitusta tarvitse kaivaa sairaiden ihmisten taskuista.

Ei todellakaan voi olla kenenkään etu, että osalla suomalaisista ei enää olisi taloudellisesti mahdollista käydä lääkärissä ja ostaa hoitoon tarvittavia lääkkeitä.

Marja-Liisa Vesterinen

Hyvinvointialueen valtuuston 1. varapuheenjohtaja (sd.)

Fil. tohtori, kauppatieteiden lisensiaatti

Edellisten vuosien alijäämien kattaminen olisi vaatinut suuria säästöjä normaalista toiminnasta, ja sen vuoksi edessä olisi ollut henkilöstön irtisanomisia ja työttömyyttä sekä potilaiden hoidon siirtymistä hamaan tulevaisuuteen. Tästä olisi myös seurannut verotulojen pienemistä valtiolle ja kunnille sekä velvollisuus maksaa irtisanotuille työttömyyskorvauksia ja mahdollisesti jopa toimeentulotukea. Tämä olisi ollut ihan ok maan hallituksen mielestä.

Valtava ristiriita tuli ilmi, kun hallitus yllättäen ”löysi” jostain miljardeja irtorahaa, jolla mahdollistui mm. kehysriihen megaluokan veronalennukset erityisesti hyvätuloisille ja yrityksille, mutta vain minimaalisesti muille, kun otetaan huomioon ay-jäsenmaksujen, työhuonevähennyksen ja työmatkapyörien verovähennysoikeuksien ym. poisto. Hallituksella oli ensin vain leikkauksia suihkivat sakset ja sitten yhtäkkiä jakovaraa yli 2 miljardia palkansaajien ja yhteisöjen veronkevennyksiin. Senttiäkään ei ollut jakovaraa ja lisärahoitusta hyvinvointialueille!

Talouskasvua pitäisi hallituksen mielestä syntyä veronkevennyksillä etenkin hyvätuloisten osalta. Jo aikapäiviä on tiedetty, että käteen jäävän nettotulon kasvu nostaa kaikkein eniten pienempituloisten kulutusta ja vähemmän suurituloisten kulutusta, koska jälkimmäiset ovat jo muutenkin voineet ostaa haluamiaan asioita. Eli talouskasvu veronkevennyksillä on kyseenalainen.

Talouden heikkenemistä olisi puolestaan joka puolella maata aiheuttanut hyvinvointialueiden alijäämien kattamisvelvollisuus vuoden 2026 loppuun mennessä, kun irtisanottujen henkilöiden verotulot olisivat jääneet pois ja tilalle olisi tullut yhteiskunnan velvollisuus maksaa työttömyyskorvauksia ja toimeentuloatukea siihen asti kunnes irtisanotut löytäisivät uutta työtä.

Hallitus voisi ottaa sloganikseen seuraavan lausahduksen ”Logiikkaa ei ollenkaan, mutta rahaa on – ei tosin kaikille”

Marja-Liisa Vesterinen

kaupunginvaltuuston ja -hallituksen jäsen (sd.)

Lappeenranta

Kaikki eivät edes pääse kotihoidon asiakkaiksi yhä tiukempien kriteereiden vuoksi, vaikka tarvitsisivat kotihoitoa. Eli kotihoitoa ei tuputeta vanhukselle yhtään enempää kuin hänen on todettu välttämättä tarvitsevan. Kotihoitokäyntien määrä on vedetty aivan luilleen talouden ja henkilöstöpulan vuoksi. Ministeri Juuson puheet liiallisesta vanhuksen kotona käymisestä voi todellakin jättää omaan arvoonsa.

Toivon ja jopa vaadin, että hyvinvointialueemme ei karsi vanhuksilta sellaisia kotihoidon käyntejä, jotka ovat välttämättömiä paikan päällä.

Marja-Liisa Vesterinen

alue- ja kuntavaaliehdokas (sd.)

Lappeenranta

Omaishoitajaliitto tukee ehdokkaita, jotka ovat valmiita sitoutumaan omaishoitajien hyvinvoinnin edistämiseen. Minä, Minna Paajanen olen saanut kunnian olla nimikkoehdokkaana Etelä-Karjalassa.

On yleisessä tiedossa, että ennaltaehkäisyllä säästetään, minkä takia hyvinvointialueen täytyy varmistaa riittävät, oikea-aikaiset ja auttavat sosiaali-, vammais- ja terveyspalvelut.

Hyvinvointialueen tulokulmasta omaishoito on erityisen kustannustehokas hoivan muoto. Ongelmien ennaltaehkäisy on huomattavasti edullisempaa kuin niiden korjaaminen.

Omaishoitajat ovat äärimmäisen arvokkaita ja tärkeitä monella tapaa myös taloudellisesti. Omaishoitajat tarvitsevat ja ansaitsevat toimivat ja auttavat palvelut.

Omaishoitotilanteet ovat moninaisia ja hoidon tarve sekä syyt vaihtelevat. Hämmästelen, että rahat eivät riitä ennaltaehkäisyyn. Usein käy niin, että kun omaishoitaja ei saa ansaitsemaansa lepoa, omaishoitaja uupuu ja yhden hoidettavan sijaan onkin kaksi hoidettavaa. Tietoisesti lisätään hoidon tarvetta niin omaishoidettavalle kuin omaishoitajalle ja annetaan valtavien summien valua kalliisiin jälkiseurauksiin.

Tällainen lyhytnäköisyys ei ole inhimillistä, oikeudenmukaista eikä omaishoitajaa arvostavaa. Omaishoitajat auttavat ja tukevat sosiaalipalveluiden ja sairaanhoidon toimintaa, koska tuntevat omaishoidettavan ja tietävät kaiken tarpeellisen, jotta omaishoidettavana oleva saa yksilöllistä ja oikeanlaista hoitoa.

Tuntuu, että omaishoitajat nähdään kulueränä, kun todellisuudessa omaishoitajat säästävät hyvinvointialueiden rahoja oman toimeentulonsa, hyvinvointinsa ja terveytensä kustannuksella.

Esimerkiksi erityislasten vanhempien arkea kuormittaa normaalin vanhemmuuden vastuiden ja lapsen / lapsien erityistarpeiden ohella myös taistelu lakisääteisistä ja muista palveluista.

Kokemukseni mukaan erityislapsiperheiden kokonaistilanteesta kenelläkään ei ole kokonaiskuvaa.

Omaishoitajien osallisuutta ja toimijuutta omissa yhteisöissään ja omaishoidon asioissa täytyy edistää.

Vertaistuki on monelle todella arvokas ja hyvinvointia lisäävä asia. Hyvinvoiva omaishoitaja on omaishoidettavan etu.

Minna Paajanen
kunta- ja aluevaaliehdokas (sd.)
Lappeenranta

Ylen MOT-toimituksen selvityksen mukaan Etelä-Karjalan hyvinvointialueella säästöä haetaan neljä miljoonaa euroa vuodelle 2025. Ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksikköä Suomessa johtavan professori Teppo Krögerin mukaan vanhusten palvelut ovat jo nyt riittämättömät. Julkisesti järjestetyn kotihoidon käynnit ovat usein lyhyitä ja hoitajat vaihtuvat usein. Ikäihmisen kohtaamisessa keskitytään sovitun asian hoitamiseen, eikä muihin terveyteen ja hyvinvointiin liittyviin asioihin ole aikaa paneutua. Hyvinvointialueet pyrkivät keventämään palvelurakennetta esimerkiksi lisäämällä yhteisöllistä asumista asumisyksiköissä, minkä toivotaan vähentävän ympärivuorokautisen palvelun tarvetta. Yhteisöllistä asumista ei kuitenkaan voi rinnastaa ympärivuorokautiseen hoitoon. (Lähde: Yle, https://yle.fi/a/74-20136057) 

Toimin kiertävänä perhehoitajana ikäihmisille, ja oma näkemykseni palvelurakenteen keventämisestä on panostaa enemmän ikäihmisen kotona annettavaan perhehoitoon tai perhehoitajan kotona tapahtuvaan hoitoon. Koti on tuttu, turvallinen ja hyvä paikka asua. Tuetaan ikääntyneiden kotona asumista mahdollisimman pitkään. Asumista kotona voidaan helpottaa kodin muutostöillä, joilla ennaltaehkäistään tapaturmariskejä. Perhehoito on inhimillistä hoitoa ja palvelee sekä ikääntyviä että omaishoitajia. Haja-asutusalueen ikäihmisille tulee myös turvata perhehoidon saatavuus. Perhehoito on yhteinen matka, jossa huolenpito kohtaa sydämen.

Ikääntyneiden palveluihin tuodaan lisääntyvällä vauhdilla digipalveluja. Uudesta teknologiasta ei kuitenkaan mielestäni anneta riittävää neuvontaa ikäihmisille ja omaisille, ja ikäihmiset voivat kokea digilaitteet pelottaviksi. Laitteita tuodaan koteihin unohtaen ikäihmisten itsemääräämisoikeus. Vaikka digitaalisten palvelujen pitäisi luoda turvallisuutta ja tehokkuutta hoitotyöhön, ne saattavat itse asiassa heikentää ikäihmisten hyvinvointia sekä lisätä kuormitusta ja stressiä. Haja-asutusalueilla on huoli siitä, että palveluasumispaikat ovat jatkossa entistä kauempana omasta asuinympäristöstä. Haja-asutusalueiden ikäihmisistä ei saa tulla pelkästään etähoidettavia.