Hallituksen haluttomuus yhteistyöhön ja sopimiseen maksaa Suomelle paljon

Pitkähkön aikaa jatkunut tulokseton kädenvääntö ja samoja asioita toistava sanaharkka Orpon–Purran hallituksen ja työntekijöitä edustavien ammattiliittojen välillä näyttää jatkuvan. Vääntö on syntynyt, koska maan hallitus on pannut ministeri Satosen (kok.) asialle heikentämään palkansaajajärjestöjen neuvottelumahdollisuuksia ja heikentämään monia työsuhde- ja työttämyysturva-asioita.

Ministeri Grahn-Laasonen (kok.) puolestaan ajaa sokeasti tavallisten ihmisten, perheiden ja opiskelijoiden sosiaaliturvan heikennyksiä, jotka valitettavasti vievät suuren määrän aikuisia ja lapsia taloudelliseen ja samalla myös henkiseen ahdinkoon.

Valtionvarainministeriö on ministeri Purran (ps.) johdolla määritellyt hyvinvointialueille valtavat säästövelvoitteet aivan liian nopealla aikataululla, mikä vie kaikenikäisiltä sote-palvelujen tarvitsijoilta palveluja pois ja uhkaa meillä jopa laajan päivystyksen keskussairaalan olemassaoloa.

Minusta tuntuu ahdistavalta ja väärältä myös se, miten paljon vanhuksilta viedään elintärkeitä tehostetun palveluasumisen ja hoivan palveluita pois, jolloin he jäävät oman onnensa nojaan. Miten tällaista voi tapahtua hyvinvointivaltiossa?

Pääministeri Orpo on jatkuvasti toistellut, että hallituksella on vaaleissa saatu valtakirja toteuttaa kaikkia näitä leikkauksia palveluihin. Niinpä niin, mutta vaaleissa äänestäjät antoivat valtakirjan nykyisille hallituspuolueille niiden antamien vaalilupausten perusteella. Lupausten tilalle on vaalien jälkeen tullut kiristyksiä, joiden myös uhataan vielä lisääntyvän. Olisiko valtakirjaa tullut, jos kiristystoimista olisi kerrottu ennen vaaleja? Hallitus on ilmoittanut, että palvelujen leikkaukset ja uudet työntekijäaseman heikennykset viedään läpi mitään kritiikkiä kuuntelematta. Huh!

Hallituksen lakihanke vientialojen palkkoihin sidottavista palkankorotuksista on suoranaista myrkkyä naisvaltaisille aloille, koska laki jättäisi naisvaltaiset alat pysyvästi palkkakuoppaan. Hallitus voisi tulla tälle vuosituhannelle tasa-arvokysymyksissä .

Ihmettelen sitä, miksi mediassa niin aktiivisesti tuodaan esiin hallituksen ja työnanantajapuolen kauhistelut siitä, kuinka paljon ay-liikkeen lakot maksavat elinkeinoelämälle ja vaatimukset siitä, että palkansaajia edustavien ammattiliittojen pitäisi palata neuvottelemaan työnantajapuolen ja hallituksen kanssa.

Enpä ole nähnyt lainkaan päivittelyä siitä, kuinka paljon hallituksen haluttomuus kuunnella muita osapuolia maksaa lakkojen aikana elinkeinoelämälle ja kuinka väärin hallitus ja työnantajien edustajat toimivat neuvotteluissa, kun ilmoittavat, että nyt neuvotellaan, mutta mistään ei oikeasti anneta periksi – sama kuuluu Orpon sanoin ”nämä muutokset viedään maaliin”.

Eli oikeasti ei neuvotella, vaan lailla määrätään. Jos osapuolet astuisivat neuvottelupöytään toisiaan kunnioittaen ja aidosti kompromissejakin hakien, voisi syntyä kaikkien kannalta parhaat saatavilla olevat tulokset.

Marja-Liisa Vesterinen

kaupunginhallituksen ja -valtuuston jäsen (sd.)

Lappeenranta