Koululaisten hyvinvointi tärkeämpää kuin liian kallis monitoimiareena
Lappeenrannan kaupunginvaltuustolla on edessään kaksi suurta päätöstä: koulujen palveluverkkopäätös ja joko monitoimiareenan tai Kisapuiston jäähallin rakentaminen. Valtuustolle on esitelty pitkä lista lakkautettavista kouluista ja oppilaiden siirtymisestä nykyisistä kouluistaan muihin kouluihin. Koulujen, kirjastojen ja päiväkotien palveluverkkoesityksestä on pidetty vanhemmille esittely- ja keskustelutilaisuuksia, joista on saatu arvokasta näkökulmaa vanhemmilta ja henkilöstöltä.
Virkamiesesityksessä on korostunut kylmällä tavalla talouden näkökulma. Vanhempia kuunnellessa ja heiltä tulleita sähköposteja lukiessa on vahvistunut käsitys siitä, että kaikkia lakkauttamisesityksiä ei voi kannattaa. Osa lakkautuksista tai opetuksen siirtämisestä toiseen kouluun taas on perusteltua.
Minulla on selkeä näkemys siitä, miten voimme pienentää kouluihin kohdistuvaa taloudellista säästö- ja lakkautusvaatimusta, joka johtuu koululaisten määrän ja valtionosuuksien vähenemisestä. Kisapuiston jäähallin hintaa ja rakennussuunnitelmaa ei ole vielä tehty, mutta on selvää, että Kisapuiston jäähallin rakentamisessa säästyisi miljoonia sekä itse rakennuksen että parkkipaikkojen investointikustannuksissa ja vuotuisissa käyttökustannuksissa verrattuna monitoimiareenaan. Säästyvät miljoonat voidaan käyttää muutaman koulun peruskorjaukseen ja ylläpitoon edelleen koulukäytössä.
Olen jo joulukuussa kirjoittanut mielipidekirjoituksen siitä, että tosi kalliin monitoimiareenan sijoitusvaihtoehtojen selvittely ahtaille tonteille keskustassa olisi suosiolla lopetettava ja pysyttävä aiemmin päätetyn Kisapuiston perusjäähallin rakentamisessa. Tämä on minun arvovalintani koululaisten ja heidän perheidensä hyväksi.
Palveluverkkoesitys tähtää enimmäkseen suurien koulukeskusten muodostumiseen. Meillä on myös muutamia hyviä, keskikokoisia ja viihtyisiä lähikouluja. Lähikoulut saavat vanhempien mukaan koululaiset liikkumaan päivittäin, koska he voivat kävellä lähikouluunsa ja takaisin kotiin. Pidemmän matkan päässä oleviin suurkouluihin mentäisiin pääsääntöisesti bussilla tai vanhempien autokyydillä. Koulupäivän pituus venyisi ja liikunta vähenisi. Vanhempien huoli lastensa koulumatkasta lähikouluun on paljon pienempi kuin liian pitkä kävelymatka tai yksin kuljettava bussimatka kauempana olevaan kouluun. Oma tavoitteeni on panostaa koululaisten ja heidän perheidensä hyvinvointiin.
Toukokuussa on se hetki, kun on päätettävä, kumpi on tärkeämpää, koululaisten ja heidän perheidensä hyvinvointi vai liian kallis monitoimiareena. Kumpaankin ei rahoitusta riitä. Kannatan ensin mainittua.
Marja-Liisa Vesterinen
kaupunginvaltuutettu (sd.)