Sammonlahteen todellakin tarvitaan kiirevastaanotto

Esitin nelisen vuotta sitten Eksoten silloisessa hallituksessa, että virkamiesten päätöksellä lopetettu kiirevastaanotto palautetaan Sammonlahteen. Ehdotukseni hyväksyttiin maininnalla, että palautetaan, kun lääkäritilanne sen mahdollistaa. Odotusaika on ollut pitkä, mutta sananlasku ”lopussa kiitos seisoo” näyttää toteutuvan tässäkin asiassa.

Nyt pitkän odottelun jälkeen virkamiestaholla on ymmärretty, kuinka paljon hyötyä kiirevastaanotosta on niin keskussairaalan päivystysruuhkien vähentämisen kuin hoitoa Sammonlahden väkirikkaalla alueella tarvitsevien kannalta. Suuret kiitokset ylilääkäri Korvenojalle hänen lupauksestaan palauttaa kiirevastaanotto Sammonlahteen.

Arvostan suuresti sitä, että hyvinvointialueelta löytyy vastuullisessa asemassa oleva henkilö, joka antaa arvon asiakkaille ja järkevälle organisoinnille. Hyvinvointialueen toiminta näkyy usein vain talouden kiristyksinä, palvelujen jatkuvana karsimisena ja sote-organisaation ehkä hieman byrokraattisen toiminnan näkökulmista arvioituina – ehkä pitkälti maan hallituksen hirvittävien leikkausten pakottamana.

Sammonlahden ns. suuralueella kaupungin länsiosissa asuu yli 15 000 ihmistä. Heistä osa on toki työterveyshuollon palvelujen piirissä, mutta pikkulapset, heitä kotona hoitavat vanhemmat, työttömät, eläkeläiset ja vanhukset ovat pelkästään hyvinvointialueen palvelujen varassa. Näistä ihmisistä hyvin suuri osa tarvitsee terveyspalveluja kotinsa läheltä joko liikkumisvaikeuksien tai taksi- tai linja-autokyytien kustannusten välttämiseksi.

Monilapsisen perheen vanhempi ei voi lähteä keskussairaalalle päivystykseen bussikyydillä koko lapsijoukkonsa kanssa vain saadakseen todistuksen sairaan lapsen hoitamisesta kotona. Paljon muitakin esimerkkejä löytyisi sille, että terveyspalvelujen kiirevastaanottoa tarvitaan lähellä asukkaita.

Kiirevastaanoton palautumisesta Sammonlahteen tulee suurta hyötyä myös keskussairaalan päivystykselle. Sairaalan päivystyksen ruuhkat pienenevät, jos päivystykseen tulevat ensisijaisesti vaikeammin sairastuneet tai loukkaantuneet henkilöt.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen tarjoamisessa ja kehittämisessä on myös omalla hyvinvointialueellamme päässyt liian usein unohtumaan se, että kyseiset palvelut ovat asukkaita varten, eivät sote-organisaatiota itseään varten. Siksi on aina ensin arvioitava sitä, kuinka muutos vaikuttaa alueellamme asuviin ihmisiin ja millä ratkaisuilla päästään parhaaseen lopputulokseen.

Marja-Liisa Vesterinen

Kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen (sd.)

Lappeenranta